Kylpylän avaaminen Marinassa korjaisi SF:n deittiskenen yhdessä yössä

Miksi syödä kalkkunaa, kun voi syödä pihviä? #steaksgiving

Tämä kirjoitus levisi paljon viraalisemmaksi kuin odotin, joten tässä muutama ajatus ennen kuin internet julistaa SF:n sotatoimialueeksi. Naapuri, jota en ollut koskaan tavannut, teippasi ikkunani sateessa ja jätti minulle lapun, jossa tarjosi apua korjauksessa. Tuo on se versio SF:stä, jonka oikeasti näen. Kaukana täydellisestä, mutta täynnä ihmisiä, jotka jättävät tekevänsä auttaakseen jotakuta, jota eivät tunne. Muutin tänne kaksi vuotta sitten valmistuttuani ajatellen, että se olisi väliaikaista ennen kuin pakenisin väistämättä New Yorkiin. Sen sijaan päädyin oikeasti pitämään siitä! Ihmiset, pyöräilijät, startup-pitchit kahviloiden jonossa. En usko, että tieteiskirjallisuus on läheskään niin apokalyptista kuin internet haluaa sinun uskovan. Kyllä, rikollisuus on kamalaa. Ja kyllä, on ironista ja vähän masentavaa, että asun itseohjautuvien autojen kaupungissa, tietokoneiden tietoisuuden, ihmisten huolettomasti työntäessä tieteen ja teknologian rajoja... silti emme silti voi estää autoni ikkunoita rikkoutumasta torstaiaamuna? Jokaisessa suuressa kaupungissa on kuitenkin ongelmia, eikä mikään niistä korjaudu yhdessä yössä. Loppujen lopuksi se, mikä saa minut jäämään, ovat ihmiset, jotka oikeasti pitävät toisistaan huolta. Vaikka se olisi vain jonkun tuntemattoman rikkinäisen auton ikkunan teippaamista.