Tunnen itseni hyvin onnekkaaksi, etten ole yksinhuoltaja. Vaimoni ja minä sanomme usein toisillemme: "En voi kuvitella tekeväni tätä yksin". Mutta yksin tekeminen ei olisi mielestäni vaikeinta. Vaikeinta on, ettei sinulla ole ketään, jolle voisi jakaa kaikki ne pienet hauskat/hassut/söpöt/hullut asiat, joita lapsesi teki sinä päivänä. Ystävät ja laajennettu perhe välittävät näistä asioista jossain määrin, mutta eivät vanhemman tasolla. Yksi päivän parhaista hetkistä on, kun lapset ovat nukkumassa, ja toinen meistä sanoo toiselle: "Ai niin, unohdin kertoa, mitä meidän lapsi teki tänään".