On olemassa tietty monimutkaisuuden ja itseohjauksen raja, jonka alapuolella järjestelmä rappeutuu ja jonka yläpuolella se voi avoimesti kehittyä itseään. Nykyiset tekoälyjärjestelmät eivät ole vielä lähelläkään sitä. Mutta on väistämätöntä, että pääsemme tähän pisteeseen lopulta. Kun näemme, emme näe äkillistä räjähdystä, vaan enemmänkin johdonmukaisesti itseään ylläpitävää lineaarista edistystä. Kuten itse tieteen tahti (joka itsessään on selvästi itseään parantava järjestelmä)