Moneyball (2011) on loputtoman katsottava uudelleen, koska se saa taulukot tuntumaan elokuvamaisilta. Nopea leikkaus, Ratatatin musiikki ja Brad Pittin lukittu suoritus muuttavat numerot jännitteeksi. Toimistot eivät ole koskaan näyttäneet näin sähköisiltä.

The Fifth Element (1997) on puhdasta visuaalista persoonallisuutta. Jean-Paul Gaultierin puvut, Mélièsin tasot, Luc Bessonin oopperamainen rytmitys ja Gary Oldman täydessä kaaoksessa. Jokainen ruutu on äänekäs, outo ja käsintehty tavalla, jota kassamagneetit tuskin enää yrittävät.

Fury (2014) on tehty uudelleenkatsottavaksi. Aito toisen maailmansodan haarniska, kamera liimattuna rautaan ja mutaan, ja kipsi lukittuna kuin näytelmä raiteilla. Pitt, LaBeouf, Lerman, Peña, Bernthal. Jokainen roolisuoritus painaa elokuvaa hieman lisää. Jokainen uudelleenkäynti iskee kovemmin.