Doomerismi voi itse asiassa olla hyvä ensimmäinen askel, jos se on tarkka kartoitus maailman tilasta. Tässä mielessä doomerismi voi olla hyperpragmaattinen. Mutta emme voi pysähtyä tähän. Meidän on käytettävä sitä polttoaineena löytääksemme toivon polun. Jos perinteiset menetelmät eivät korjaa ongelmia, valitsemme epätavanomaisia reittejä. Mitä järkeä muuten siinä on?