Sata vuotta sitten presidentti Calvin Coolidge allekirjoitti vuoden 1924 maahanmuuttolain. Hän totesi suoraan: "Uusien tulokkaiden tulisi olla rajoitettuja omaan kykyymme ottaa heidät vastaan. Amerikka on pidettävä amerikkalaisena. Tätä varten on nyt tarpeen säätää rajoitetun maahanmuuton politiikka." Vuoden 1924 laki hyväksyttiin edustajainhuoneessa ja senaatissa ylivoimaisella tuella. Sekä demokraatit että republikaanit olivat samaa mieltä. Lakiesitys toi tiukat maahanmuuttokiintiöt, uudet viisumivaatimukset, rajavartioston ja kielsi kokonaan maahanmuuttajat tietyistä maista, joita pidimme kulttuurimme kanssa yhteensopimattomina. Se vähensi merkittävästi maahan tulevien ihmisten määrää ja tarjosi mahdollisuuden äskettäiselle "suurelle maahanmuuttajaaallolle" sopeutua. 1940- ja 1950-luvuilla amerikkalainen yhteiskunta kukoisti kukoistavan talouden, kasvavan keskiluokan, yhteisen kulttuurin ja rajallisen maahanmuuton myötä. Laki oli voimassa vuoteen 1965 asti. Sen jälkeen olemme kokeneet vuosikymmeniä *historiallista* maahanmuuttoa, sekä laillista että laitonta. Nykyään ulkomailla syntyneiden määrä on korkeampi kuin 1900-luvun alussa sekä raakamäärältään että väestöosuudeltaan. Tämä massiivinen maahanmuutto on myös sisältänyt hyvin erilaisia kulttuureja kuin ne enimmäkseen eurooppalaiset, jotka silloin hyväksyimme. On ilmeistä, että meidän on jälleen tehtävä kansallinen politiikan muutos, ja sen tulisi olla kahden puolueen välinen... On aika uudelle maahanmuuttolaille.