Niin kauan kuin muistan, on ollut kulttuuri, jossa aikuiset halveksivat lapsia. "He ovat vain lapsia, he eivät tiedä paremmasta, he eivät tiedä mistä puhuvat." He ovat vain lapsia. Se on ollut vähättelevää, alentuvaa ja egoistisen ylimielistä. Nykypäivän lapset eivät ole enää vain lapsia, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. He altistuvat systeemisille haasteille, väkivallalle, sorrolle ja pelolle hyvin varhaisesta iästä lähtien ja hälyttävän sisäisellä tavalla, koska heidän kiintymyksensä sosiaaliseen mediaan kasvaa eksponentiaalisesti. Juuri tämä sama sosiaalinen media antaa heille myös mahdollisuuden kuluttaa tietoa erilaisista näkökulmista ja resursseista, toisin kuin vanhempamme, jolloin he voivat muodostaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ajankohtaisista asioista. Sosiaalinen media antaa myös lapsille mahdollisuuden järjestäytyä ja yhdistyä ennennäkemättömällä nopeudella. Lapsilla on myös huomattavasti suurempi taipumus toimia uskomustensa mukaan, lähinnä siksi, että he ovat kyllästyneet siihen suhteettoman suureen vaikutukseen, joka arkaaisten valtarakenteiden päätöksillä on heidän loppuelämäänsä. Asiat, kuten epäonnistunut talous, työttömyys, asuntokriisi, ilmastonmuutos ja ruokaturvattomuus, vaikuttavat tämän päivän lapsiin tulevina vuosikymmeninä, joten lasten on turvattava tulevaisuutensa, kun aikuiset pettävät heidät. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Nepalin nuorten aktivismia ja yhteisiä ponnisteluja unohdettaisi. Sen pitäisi ja tulee lähettämään hyökyaaltoja maailmanlaajuiseen geopolitiikkaan, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja kykenevät taistelemaan uskomustensa puolesta. Lapset pärjäävät.