Kun työskentelet tekoälyn kanssa, tulos ei ole koskaan satunnainen. Se on peili, jota pidetään ylhäällä sille, kuinka selkeästi ajattelet. Jokainen vastaus heijastaa omia reunojasi ja sokeita pisteitäsi. Malli ei luo ideoita. Se kaivaa sanojasi löytääkseen sen, jota tarkoitit. Se, mitä näet näytöllä, on oma päättelysi, joka on renderöity pikseleinä. Kun tajusin tämän ensimmäisen kerran, testasin suunnittelukehotetta. Sen tuottama ulkoasu näytti pätevältä, mutta elottomalta. Kirjoitin kehotteen muutaman kerran uudelleen, lisäsin adjektiiveja ja jopa nimesin tyylejä, joista pidin. Jokainen tulos oli erilainen, mutta mikään niistä ei tuntunut oikealta. Ne olivat kaikki tarkkoja heijastuksia sanoistani ja epätäydellisiä heijastuksia aikomuksistani. Silloin se iski minuun. Mallilta ei puuttunut mielikuvitusta. Minulta puuttui artikulaatio. Tekoälyn kanssa työskentely osoittaa, kuinka suuri osa ajattelustamme piiloutuu rivien väliin. Keskustelussa muut ihmiset täyttävät nuo aukot puolestamme. He päättelevät sävyn, kontekstin, aikomuksen. Koneet eivät. He antavat sinulle juuri sen, mitä sanot, riisuttu kaikista inhimillisistä olettamuksista. Se on aluksi hermostuttavaa, mutta se on myös selkeyttävää. Tuotoksen aukot ovat todella aukkoja suuntaan. Kun huomaat kuvion, kehotus tuntuu vähemmän hallinnalta ja enemmän sommittelulta. Et kerro sille, mitä tehdä. Jäljität kehän, jossa merkitys voi muodostua. Kun aikomuksesi on epämääräinen, tekoäly kompensoi sitä malleilla. Kun aikomuksesi on terävä, se säveltää. Ero tuntuu luovuudelta, mutta se on vain ymmärtämistä. Aloin ajatella kehotteita tiivistettyinä luovina briiffeinä. Jokainen niistä määrittelee sen maailman reunat, jonka kone voi rakentaa sisälle. Mitä täydellisempi toimeksianto on, sitä yhtenäisempi maailma. Se muuttaa suunnittelun merkityksen. Todellinen haaste on oppia ajattelemaan tarpeeksi selkeästi kuvaamaan, mitä tarkoitat. Tekoäly ottaa haltuunsa suunnittelun mekaaniset osat, kuten ruudukot, asettelut ja toiston, joten harkintakyvylläsi on enemmän tilaa toimia. Jäljelle jää se osa, joka on vaikein automatisoida: Maku.